TUNTEET TÖISSÄ
Eduskunnan valiokunnan työilmapiiri tulehtui uutisaiheeksi asti. Televisiossa puheenjohtaja totesi: ”Meillä ihmiset eivät riitele, vaan asiat.” Minua huvitti. Ajattelin, miten rahapula ja työsuma sättisivät toisiaan antaumuksella, mutta valiokuntalaiset muka tyynesti keskustelisivat. Puheenjohtajan sanonta on kuitenkin yksi klassisista keinoista kieltää tunteet töissä.
Suomalaiset tunnetaan siitä, että he ovat järkeviä töissä. Tunteet jätetään viimeistään työpaikan narikkaan. Erimielisyyksissä tunteet myös pantataan usein purkkiin. Sen huomaa jo vakavasta vastaanotosta, kun heittää vitsinä työpaikalla: ”Meillähän tunteella ei tehdä töitä eikä päätöksiä.”
Tunteet kuitenkin ovat läsnä 24/7 kaikessa ihmisen toiminnassa. Koko ajan KAIKILLA ihmisillä on jokin tunnetila päällä aivotutkijoiden mukaan. Niitä ei siis kannattaisi amputoida työelämästä, vaan tunteet töissä tulisi opetella huomioimaan - järjellä.
TYÖELÄMÄN NYKYTILANNE JA TUNTEET
Karu tosiasia on, että nykyään töissä tuntuu yhä useammin pahalle. Uusimpien tilastojen mukaan joka 10. uupuu töissä ja joka neljännen niskan takana vaanii burnout. Samoin mielenterveysongelmat ovat jo pidempien sairauspoissaolojen suurin syy ja lähes 40 %:a työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyden perusteella.
En väitä, että työelämä yksinään romahduttaa ihmisten mielenterveyden, mutta työ nielee yleensä suurimman osan ihmisen hereilläoloajasta, joten vaikuttaa paljon. Tutkimusten mukaan 80 %:a epämiellyttävistä mielialan muutoksista töissä johtuu työn ihmissuhdekuormituksesta ja 60 %:a raportoi työpaikan ihmissuhteiden haasteista.
Miten kehnot tunteet töissä sitten vaikuttavat? Kaikissa psyykkisissä sairauksissa on kyse tunnejärjestelmän epätasapainosta, ja erityinen riski tulee säätelemättömistä negatiivisista tunteista. Työelämässä ihminen ei jaksa ponnistella ja ei koe tekevänsä mielekästä, arvojensa mukaista työtä, jos hänen tunteensa sivuutetaan tyystin tai tunteet ja järki eivät ole balanssissa.
Erityisesti viha on hyvin yleinen tunne töissä, vaikka naamioituu usein näkymättömiin mm. loukkaantumisten, turhautumisten taakse. Vihaa syntyy, kun ihmiset tulevat kohdelluksi epäreilusti, epäkunnioittavasti, epäoikeudenmukaisesti tai ylimielisesti.
VÄÄRIÄ LUULOJA JA OIKEAA TIETOA TUNTEISTA
Tunteista puhuttaessa oikeat tiedot korvautuvat usein myyteillä, koska tietämys ihmisen tunnetoiminnasta on aika tuoretta. Tunneasioita myös karsastetaan, joten tunteet töissä mielellään sivuutetaan. Pelätään niiden tuomia ongelmia.
Hoetaan vain, ettei pidä antaa työn mennä tunteisiin, vaikka kaikkien ihmisten tunnetoiminnat ovat tutkitusti hyvin samanlaisia aivotutkimusten valossa. Esimerkiksi pelottavaa elokuvaa katsoessa samat aivoalueet aktivoituvat kaikilla katsojilla. Eri asia sitten on, miten kukin tunteitaan ilmaisee ja hallitsee.
Vääränlaiset, ihmisiä nolaavat tunnekoulutukset voivat myös lukita ihmiset tunnehiljaisuuteen ja viedä halun kehittyä. Esimerkiksi eräs johtaja kertoi joutuneensa määrittelemään tunteitaan eläinkuvakorttien avulla.
Kasvatuksessa ja käyttäytymisessä Suomessa ihannoidaan perinteisesti tunteiden ylisäätelyä eli tukahdutusta. Kuvitellaan, että villaisella painamalla paha mieli ja tunteen aiheuttaja katoavat. Todellisuudessa purkitettu tunne kapeuttaa ajattelua, sairastuttaa ja ennen kaikkea usein palaa voimistuneena ja vääristyneenä. Kukapa ei olisi törmännyt kyyniseen, ylikriittiseen tai välinpitämättömään ihmiseen.
Tunteitaan ei voi valita ja niiden valjastus haastavaa, koska tunteet ovat ihmisen automaattinen, syvältä aivojen tiedostamattomasta osasta kumpuava puolustusreaktio uhkaaviin tilanteisiin. Tunteiden ylivoimaa kuvaa hyvin aivotutkijan vertaus: tunteet ovat kuin norsu, jota pieni ihminen eli järki koettaa ohjailla. Homma ei kuitenkaan onnistu väkipakolla tai nappia painamalla, vaan ihmisen mieltä luovitaan viisaalla suostuttelulla haluttuun suuntaan.
Puolustusautomaation vuoksi ihminen havainnoi negatiiviset tunteet paremmin. Samoin kielteisiä tunteita myös mietitään 5-kertainen aika. Tosiasiassa ihminen tutkimusten mukaan kokee 2-kertaisen määrän positiivisia tunteita negatiivisiin verrattuna.
Ehkä kaikkein tuhoisin harhaluulo tunneasioissa on, että tunteista puhuminen koetaan turhaksi akkojen löpinäksi. Nimittäin kielen avulla tunteet nostetaan tietoisuuteen eli järjen käsiteltäväksi. Silloin vasta sisältä lupaa kysymättä pulppuavia tunteita voi alkaa ohjastaa.
AFFEKTIIVISELLA ERGONOMIALLA TYÖOLOJA KUNTOON
Ergonomian kentän uusin tulokas on affektiivinen ergonomia. Ergonomian avulla muutetaan työolosuhteita ja -välineitä ihmiselle sopivaksi: mm. säädetään työtasoja ja suojataan vaarallisilta aineilta.
Affektiivisessa ergonomiassa pyritään vähentämään töissä turhaa, liikaa ja haitallista tunnekuormaa, jotta aivokapasiteettia vapautuisi työn tekemiseen. Ihmistä ei siis venytetä kestämään hulluuksia, vaan työtä säädetään inhimillisemmäksi. Kuinkahan monella työpaikalla olisi tunnelastin kevennystarvetta?
Affektiivinen ergonomia huomioi ihmisen aivotoimintojen reunaehdot, kuten tunteiden vaikutuksen kaikkeen toimintaan. Se painottaa lisäksi positiivisten tunteiden tärkeyttä. Silti on oleellista tiedostaa, että stressi, ylikuormitus ja masennus negatiivistavat ihmistä. Positiiviseen ei voi pakottaa, vaan sinne matkataan usein negatiivisen kautta. Kaikille tunteille tulee siis antaa oikeus tulla kuulluiksi.
Töissä ihmisten psyykkisiin perustarpeisiin kuuluvat autonomisuus, yhteenkuuluvaisuus ja osaamisen kehittäminen. Toisin sanottuna ihminen haluaa työskennellä itsenäisesti, kuulua työporukkaan ja kehittää taitojaan. Psyykkisesti turvallisessa työyhteisössä nämä onnistuvat. Lisäksi kaikki saavat aidosti osallistua ja osoittaa tarvittaessa erimielisyyttä pelkäämättä.
Ilman tunteiden huomioimista päätöksenteossa ja työn arjessa ei affektiivinen ergonomia ole kunnossa. Sen sijaan ajaudutaan pikkukärhämistä isompiin konfliktivyyhteihin. Myös työn laatu ja asiaymmärrys tutkimusten mukaan heikkenevät puhtaiden järkipäätösten seurauksena. On siis taloudellisestikin tuhoisaa eliminoida tunteet töissä.
KOHTI TUNNEÄLYKKÄÄMPÄÄ TYÖNTEKOA
Monesti työpaikkojen vuorovaikutushaasteisiin tarjotaan ”kikkakolmosia ja 5 kohdan toimintamalleja”. Ikään kuin ihmiselämän kiemurat ja tunteet töissä ratkaistaisiin matemaattisen kaavan avulla tai taikatempulla.
Valitettavasti tunneälykkyyttä (EQ) ei saada lahjana tai pikaoppina, vaan kyseessä on kimppu kehitettävä taitoja, joilla vaikutetaan omaan ja toisen tunnetilaan, tunnetilan säätelyyn ja tilannetajuun.
Huomionarvoista on, että monet tunnetaidoista liittyvät vahvasti kielellisiin taitoihin, kuten itsensä ilmaiseminen, tunteiden nimeäminen ja vuorovaikutus. Onkin selvää, että heikentyneillä äidinkielen taidoilla on usein yhteyttä vuorovaikutushaasteisiin. Iloisena kääntöpuolena on, että jokainen voi viestintätaitojaan parantaa.
Tunneasioissa täydelliseen ihmiseen en ole vielä törmännyt ja omien toimintatapojen muuttaminen ei käy käden käänteessä. Tunnetaitavammaksi kehittyminen vaatii tietojen ohella prosessiin astumista, omien luulojen kyseenalaistamista ja itselleen rehellisyyttä. On hyväksyttävä oma persoona ja poimittava itselle sopivia toimintatapoja.
Kaikkien tuntemat karmeimmat työkaverit toimivat Kahnemanin autopilotilla kuin norsut posliinikaupassa. He siis noudattavat käytöksessään tiedostamatonta kaavaa, jossa reagoivat välittömästi tunteella kokien aina olevansa täysin oikeassa. Tunneälykkyys sen sijaan edellyttää tilanteiden analysointia, omien tekemisten pohdintaa, muidenkin näkemysten huomioimista ja ihmisen sanojen takana olevan tarkoituksen onkimista.
Ihmisen tunne kertoo, miten asiat etenevät suhteessa siihen, mitä ihminen tahtoo. Tunteen takaa löytyy viesti, jokin ihmisen perustarve, jota uhataan. Ihminen voi janota mm. arvostusta, ymmärrystä, merkityksellisyyttä tai edistystä asialleen. Töissäkin tulisi käsitellä haastavassa tilanteessa ensin ihmisen tunne ja tarve sen takana, ennen kuin itse asiaan käydään käsiksi.
Tunne voimakkaana voi katkaista jopa ihmisen järkitoiminnan. Tämän vuoksi vaikkapa töissä yleisen vihan rakentava käsittely anteeksi pyytäen ja neuvotellen on ensiarvoisen tärkeää.
Selän takana jupina, valittaminen, kosto ja mykkyys vihan purkamiskeinoina tuhoavat herkästi minkä tahansa yhteisön ilmapiirin. Niinpä ryhmän tai yhteisön johtajalla on iso tehtävä johtaa myös tunneilmastoa, jolla tarkoitetaan kaikkia ryhmässä koettuja ja ilmaistuja tunteita. Ilman johtamista ihmismieli taipuu luontaisemmin negatiivisen puolelle.
PAREMMASSA TUNNEILMASTOSSA TULOKSEKKAAMPAA JA TYYTYVÄISEMPÄÄ TYÖNTEKOA
Tunneilmasto on työpaikan käyttövoima. Niinpä ihmisjohtajat hyväksyvät tunteet töissä ja vaalivat tunneilmaston terveyttä. Heillä on taitoa kuunnella ja viestiä asioita inhimillisesti eli tunteella ja järjellä. Tunnetaitojen a ja o onkin oikeastaan aito puhuminen ja kuunteleminen, sillä konfliktit sikiävät myrkyllisessä mykkyydessä tutkitusti.
Tunnetaitoisuus korostuu ihmissuhdetöissä, joissa joutuu tekemään ns. tunnetyötä. Sillä tarkoitetaan, että työ vaatii oikeiden tunteiden piilotusta, tunteiden esittämistä ja niiden säätelyä. Esimerkiksi kasvatus- ja hoitoalalla tämä on arkipäivää.
Miten sitten jaksaa rankkaa työtä tunteineen? Siihen auttaa mm. se, että tuntee ja vahvistaa omia heikkoja kohtiaan, ei häpeä hankaluuksia tai näe vaikeuksia katastrofina.
Itselle sopivanlainen koulutus myös antaa työkaluja, voimaannuttaa ja luo toivoa, sillä kaikkea vastaan tulvivaa ei tarvitse sietää. Samoin voi oppia terveitä keinoja huomioida positiivisia asioita ja hyödyntää havaittuja ja koettuja tunteita.
Koska harva meistä on tunnekolhuitta elämässä selvinnyt, tarvitaan paljon armollisuutta sekä toisia että itseään kohtaan silloin, kun tunnepuolustusautomaatit välkkyvät ja piippaavat käytöskiiltokuvaa himmentäen.
Yllä oleva teksti pohjautuu työ- ja organisaatiopsykologian opintoihini, joissa keskityin tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Teksti sisältää kymmenien asiantuntijoiden tietoja, vaikka lähteitä en ole luettavuuden, selkeyden ja tilan säästön vuoksi juuri merkinnyt. Tässä kuitenkin muutaman asiantuntijan nimi: Lauri Nummenmaa, Minna Huotilainen, Katri Saarikivi, Jarkko Rantanen, Marja Kokkonen, Taina Hintsa, Maaret Kallio, Kirsi Räisänen, Kaarina Roth, Kaarina Mönkkönen ja Satu Roos.
Jos tunneasiat tällä tyylillä kiinnostavat, tervetuloa OPI ELÄMÄÄN TUNTEIDEN KANSSA -kurssille!
