SUOMALAINEN PUHUMATTOMUUS TYÖPAIKOILLA

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Puhumatta paras. Työ tekijäänsä kiittää. Suomalaiset sananlaskut paljastavat, että kulttuurissamme arvostetaan vaikenemista, villaisella painamista. Myös töissä Suomessa on perinteisesti uurastettu hiljaa asiakeskeisen johtajan alaisuudessa. Näistä juurista versoo edelleen puhumattomuus työpaikoilla; erityisesti vaikeus kommunikoida ristiriitatilanteissa.

Onneksi suomalaisessa johtajuudessa lehti on kääntynyt kohden ihmisjohtajuutta, jota sävyttävät muun muassa luottamusta rakentava avoin keskustelu, aito kuunteleminen, palautteen antaminen ja ihmisten erilaisuuden ja tunteiden huomioiminen. Tämä kaikki vaatii puhumisen nostamisen kultamitalisijalle koko työyhteisössä.

VAIKENEVAN TYÖYHTEISÖN TUNTOMERKKEJÄ

Kommunikaatio-ongelmaisessa työyhteisössä ei välttämättä vallitse konkreettinen hiljaisuus. Puhetta voi olla paljonkin: huumoria, työasioiden ja sosiaalisten suhteiden hoitamista. Perusarki saattaa sujua ulkoapäin katsottuna mutkattomasti.

Haasteet syntyvät, kun tehdään päätöksiä. Kaikki eivät pääse vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin, koska käskytys tulee ylhäältäpäin. Kokouksiin asiaa käsitellessä lankeaa hiljaisuus tai eriävät mielipiteet vaiennetaan nimeämällä kriittiset esimerkiksi muutosvastarintaisiksi tai kielteisiksi.

Kommunikaation puute kulkee käsi kädessä tiedonkulun takeltelun kanssa. Tietoa pantataan, kerrotaan liian myöhään, puutteellisesti tai vain osalle. Juorutaan, oletetaan ja arvaillaan asioita tietämisen sijaan. Kysymisen ja varmistamisen sijaan jämähdetään omaan tulkintaan jo ennakolta.

Selvimmin puhumattomuus työpaikoilla näkyy ristiriitatilanteissa. Osapuolet vetäytyvät poteroihinsa, jupisevat selän takana ja purkavat pahaa mieltä muualla. Asiaa ei sovita tai epäkohtaan puututa. Kuvitellaan, että erimielisyydet ja loukkaantumiset hoituvat itsekseen ajan kanssa omalla painollaan.

TYÖYHTEISÖN HILJAISUUDEN TAUSTATEKIJÖITÄ

Ykkössyynä suun sulkemiseen työpaikalla näen negatiivisten tunteiden pelon. Jos sanoo eriävän mielipiteen, pulpahtelee työkavereilla pintaan negatiivisia tunteita. Nopeasti keskustelussa äänensävyt paljastavat halveksuntaa, epäilyä, syytöstä. Puhumattakaan sanojen vihjailevuudesta, huumorilla kuittaamisesta tai suorasta vastaväitteestä.

Kuvitellaan, että tunteet voisi eliminoida töistä ja vain järjellä käsitellä työasiat. Puuttuu taitoja luovia tilanteessa tunteet huomioiden. Ei ymmärretä, että tunne kertoo siitä, että asia on ihmiselle tärkeä. Jää selvittämättä, mitä toisen ilmaiseman tunteen takana on. Sen sijaan vetäydytään loukkaantumisen poteroon väärin kohdeltuna.

Monet elävät harhaluulossa, että hyvässä työyhteisössä ei saa olla erimielisyyksiä, riitoja. Aivan samoin kuin ihmissuhteet työn ulkopuolellakin olisivat yhtä auvoisaa hymyä. Niinpä tuudittaudutaan näennäiseen samanmielisyyteen tai hakeudutaan työpaikalla samanmielisten kuplaan, jolloin suljetaan silmät ja korvat mahdollisen särön tuovalta asialta.

Puhumattomuus työpaikoilla kielii viime kädessä luottamuspulasta. Jos ei ole tullut kuulluksi aikaisemminkaan, usko puheen voimaan on mennyt. Jos sovitusta ei ole pidetty kiinni, ei maksa vaivaa puhua. Ihmisen psyykkiset perustarpeet, kuten tulla kuulluksi ja reilusti kohdelluksi eivät ole aiemminkaan täyttyneet. Ajatellaan, että mikään ei kuitenkaan muutu. Niinpä vaikenemisesta tulee suojakilpi kipua vastaan: työpaikalla ei ole psykologisesti turvallista ilmaista oma näkemys.

Luottamus on haurasta riisiposliinia työpaikoillakin. Se särkyy jopa silkasta hiljaisuudesta, vaikka sen rakentamiseen vaaditaan pitkäjänteistä dialogista kommunikaatiota. Sitä olisi muun muassa avoin puhe työpaikan resursseista ja niiden jakamisesta ja aidot vaikutusmahdollisuudet oman työn tekemiseen ja kehittämiseen. Yhtään ryhmää tai yksilöä ei tulisi jättää päätöksenteon ja tiedottamisen ulkopuolelle.

PUHUMATTOMUUDEN SEURAUKSIA TYÖPAIKALLA

Selvittämättömät vaietut erimielisyydet ovat huippuhedelmällistä mustaa multaa työyhteisön klikkiytymiselle, väärälle vallankäytölle ja tuleville konflikteille. Sanalla sanoen työyhteisö rikkaruohottuu ja ainakin osa työntekijöistä voi huonosti.

Syynä tähän on se, että ikävät tunteet eivät haihdu ajan kanssa savuna ilmaan, vaan kytevät hiilien alla. Tutkimusten mukaan padottuna tunne jopa voimistuu. Kaikista kurjinta hiljaisessa märehtimisessä on, että tunne ja samalla siihen liittyvä asia helposti vielä vääristyvät. Tyypillisimmin asiaerimielisyys vaihtuu tai pikemminkin paisuu ihmisten väliseksi kitkaksi, jota tulehtuneen vuorovaikutuksen vuoksi on joskus enää mahdoton selvittää.

Jo fraasi jäätävä hiljaisuus kertoo, mikä voima puhumattomuudella on kylmentää työyhteisön tunneilmastoa. Työyhteisölaiva ajautuu herkästi napa-alueelle, jossa voi törmätä jäävuoreen. Sen pinnanalaisessa valtavassa näkymättömyydessä kehittyvät isot konfliktit: on oltu pitkään hiljaa ja sitten räsähtää.

Onkin tärkeää ymmärtää, etteivät ilmi tulevat isot työyhteisön ihmissuhdeongelmat yleensä synny hetkessä tai ole suoraan näkyviä, vaan jäävuoren tavoin piilossa. Jokaiseen työyhteisöön muotoutuu oma kulttuurinsa, johon kuuluvat ajan kanssa muodostuneet kirjoittamattomat toiminta- ja käytöstavat. Ne voivat olla vuorovaikutukseen ja työyhteisöön jäätä kasvattavia tai sulattavia.

Usein törmäyskurssi työpaikalla tulee monille silti yllätyksenä, koska luullaan hiljaisuudessa kaiken olevan hyvin. Esimerkiksi palavereissa tulkitaan vaikeneminen aina myöntymisen merkiksi, vaikka johtajalla pitäisi tuolloin hälytyskellot soida. Niin asian kannattaminen kuin vastustaminenkin tulisi sanoittaa.

HILJAISESTA KYRÄILYSTÄ RAKENTAVAAN KOMMUNIKAATIOON

Vaikeamman asian puheeksi ottaminen vaatii rohkeutta. Siinä altistaa itsensä negatiiviselle tunneryöpylle ja väärin ymmärtämiselle. Aivan samoin kuin mätäpaiseen puhkaiseminen tekee kipeää, sattuu tunneherkkään ristiriitaan kajoaminen. Siitä huolimatta se on ainoa tapa tervehtyä, päästä kurjasta tunteesta helpotukseen. Toivottua parannusta työasioissakin voi tapahtua vain nostamalla sähisevän tunteikas kissa pöydälle.

Ihmisen aivoissa tunteet sijaitsevat syvällä ei-tietoisessa osassa. Siitä huolimatta ne vahvasti värittävät ihmisen työarkea niin miellyttävään kuin kamalaankin suuntaan. Ihminen ei voi itse valita tunteitaan, koska ne syntyvät automaattisina puolustusreaktioina erilaisiin uhkiin. Jokainen kuitenkin voi saada helpotusta tunnelastiin ja oppia hallitsemaan tunteita nostamalla ne aivojen tietoiseen osaan sanojen avulla. Nimittäin vasta tunteen käsittelyn jälkeen voi aidosti tarttua sen takana olevaan asiaan.

Työyhteisöjen lakisääteisen tyhy-toiminnan usein ajatellaan ratkaisevan työyhteisön haasteet. Ajatellaan, että yhteisöllisyyttä rakennetaan kokoontumalla työajan ulkopuolella. Yhteinen retki nähdään yhteisöllisyyden luojana tai yhteishengen parantajana. Työn arjessa olevat haasteet eivät kuitenkaan poistu yhteisjumpalla, vaan vaativat puhuen asian selvittämistä työpaikalla. Ellei niin toimita, tyhy-toiminta voi suorastaan huonontaa työhyvinvointia.

Pikaratkaisua hiljaisuudesta jutteluun siirtymiseen ei ole, mutta vähitellen jäätä murtaen puhumattomuus työpaikoilla voi hellittää. Rakentavan vuorovaikutukseen on muutamia avaimia. Ensiksikin puhujan kannattaa kertoa hankala asia minä-muodossa syyttelemättä, oma harmi perustellen ja asian muutostoive ilmaisten. Toiseksi vastapuolen tulisi ensin aidosti kuunnella, varmistaa oikein ymmärrys kysellen ja kyetä katsomaan asiaa toisen näkökulmasta. Kolmanneksi molempien tulisi tähdätä asian ratkaisuun toista kunnioittaen, yhdessä neuvotellen.

TOIMIVAN VUOROVAIKUTUKSEN HYÖDYT TÖISSÄ

Työpaikkailmoituksissa haetaan yhä useammin vuorovaikutustaidoissa taitavia henkilöitä töihin. Mistä se kertoo? Varmasti se on merkki näiden taitojen yhä isommasta merkityksestä nykytöissä. Pelkällä asiaosaamisella ei pärjää, vaan on osattava toimia tuntevien ihmisten kanssa.

Lienee sanomattakin selvää, että työelämän vaatimukset ovat koventuneet. Jatkuvan muutoksen ja kovenevat työtahdin jalkoihin jäävät työntekijät väsyvät tai leipiintyvät hommiinsa. Ihminen ja ihmisen perustarpeet tuntuvat hautautuvan tulostavoitteiden alle, vaikka psyykkisesti ihminen monin tavoin toimii edelleen luolamiehen aivoilla.

Jos työpaikoilla satsattaisiin toimivan vuorovaikutuksen rakentamiseen tunnetaitojen kera, suomalainen puhumattomuus työpaikoilla kaikkine lieveilmiöineen helpottaisi. Jo taloudellisten hyötyjen vuoksi vuorovaikutustaitoihin satsaamisen luulisi kannattavan, sillä hyvinvoivat työntekijät työskentelevät tehokkaammin ja sairastavat vähemmän. Työpaikan terveen vuorovaikutuskulttuurin näen myös yhtenä kärkitekijänä työurien pidentämishaaveen toteuttamisessa.

----------

Teksti pohjautuu työ- ja organisaatiopsykologian opintoihini, joissa keskityin haastavaan vuorovaikutukseen liittyviin seikkoihin.