Äidinkielenopettajilta usein kysytään, miten voi parantaa tekstiään. Paljon voi laatua kohentaa, jos vain viitsii hieman käyttää aikaa. Kiire ja heikko tekstin analysointitaito ovatkin isoimmat tekstin laatusyöpöt. Lisäksi omalle tekstilleen on aina osin sokea, joten siihen tarvitsee ottaa etäisyyttä ja miettiä tekstiään lukijan näkökulmasta.
SIIVOA POIS TOISTOA
Ehkä helpoin tapa elävöittää tekstiään on sanojen toiston poistaminen. Vauhdilla tehdyssä tekstissä samat sanat saattavat jopa yhden kappaleen sisällä toistua esimerkiksi eri taivutusmuodossa. Se tekee tekstistä tylsää ja luettelomaista.
Seuraavan esimerkin alleviivatut ja lihavoidun kohdat kielivät toistosta: Helsinkiin ei ole kuin tunnin ajomatka, jos on kuorma-auto. Henkilöautolla ajaminen on suositeltavampaa, koska sillä ajaa nopeammin, jos on navigaattorissa lyhyin ajoreitti.
Kun oppii tarkkailemaan toistoa, voi helposti elävöittää tekstiä korvaamalla toistuvat sanat synonyymeilla, joita voi poimia muistin lisäksi synonyymisanakirjoista. Teksti muuttuu samalla havainnollisemmaksi ja ilmaisultaan tehokkaammaksi.
Kuvailun niukkuus onkin keskeinen tekstin sisällön tason tiputtaja, koska ilman sitä tekstin viesti ei piirry lukijan aivoihin selkeästi. Kuvailutaitoja harjoittelemalla nostaa tekstinsä ilmaisuvoimaa nopeasti. Nimittäin tehokkaat, taitavasti valikoidut sanat houkuttelevat lukemaan ja jäävät lukijan mieleen.
Tärkeintä on välttää verbien toistoa, sillä lauseet rakentuvat verbi-pomojen ympärille. Jos verbit ovat samoja, virkkeetkin muuttuvat helposti monotonisen toistaviksi. Erityisen tärkeää on välttää olla-verbiä, joka mielellään putkahtelee abstraktiin tietotekstiin substantiivitaudin oireiden vuoksi. Olla-verbinen teksti on hyvin raskaslukuista, hankalaa ymmärtää eli hyvän tekstin vastakohta.
POISTA TÄYTESANOJA
Astetta haastavampaa voi olla ns. täytesanojen tunnistaminen omasta tekstistä. Sillä tarkoitetaan sellaisia sanoja, jotka eivät vie asiaa eteenpäin, vaan kuluttavat turhaan lukijan voimavaroja. Esimerkiksi lauseessa Tämä tyttö oli sitten lähtenyt yhteen kauppaan, alleviivatut ovat turhia pronomineja ja partikkeleita.
Täytesanojen runsas viljely kirjoitetussa tekstissä kertoo tekstin piilevästä puhekielisyydestä, sillä puheessa täytesanoja vilisee. Niillä hankitaan aikaa miettiä sanottavaa ja pidetään puheenvuoroa yllä. Sen sijaan hyvän kirjoittajan tulee sanoa vain kristallinkirkkaasti asiansa ilman ”niinkuttelua”- siitäkin huolimatta, että monet uskovat myyttiin, että vain tyhmä lukija ei ymmärrä heidän hienoja sanojaan.
Täytesanat voikin nähdä toiston alalajina, koska ne latistavat nopeasti ilmaisuvoimaa. Tekstiin tulee siis tyhjäkäyntiä tarpeettomine rönsyjen vuoksi, joten lukija jopa ärsyyntyy asian hukkuessa huttuun. Nyrkkisääntönä kannattaakin pitää, että jokaisella sanalla tekstissä tulee olla merkitystehtävä: ellei ole, poista.
Ettei sanojen karsinta käy liian ankaraksi, täytyy huomauttaa, että osa ”täytesanoista” toimii oikein käytettynä tuiki tärkeinä lauseiden, virkkeiden, kappaleiden ja asioiden välisinä sidossanoina. Näitä ovat mm. konjunktiot, kuten koska, jos, vaikka. Myös partikkelit ensin, lopuksi, kuitenkin osoittavat tehokkaasti asioiden välisiä suhteita. Ne myös sujuvoittavat tekstiä sekä helpottavat ymmärtämistä.
KIRJOITA VAIHTELEVIA VIRKKEITÄ
Alakoulun alkutaipalelaisen tekstit ovat hauskoja, koska sisältävät vain pelkkiä lyhyitä päälauseita peräkkäin. Hupi syntyy myös siitä, että tarkemmat selitykset puuttuvat ja elämää suuremmat tapahtumat etenevät pikakelauksella.
Aikuiset puolestaan luiskahtavat helposti toiseen ääripäähän: lapamatovirkkeisiin kieputetaan lauseita toisensa perään rivikaupalla. Syynä tähän on jälleen puhekielisyys. Kirjoitetaan siis, kuin puhuttaisiin. Puheessa lukemattomien lauseiden kimput ovat ymmärrettävämpiä, koska apuna toimivat äänenpainot, ilmeet ja eleet. Tekstissä jättivirkkeet läkähdyttävät lukijan, sillä ymmärrys hukkuu läpitunkemattomaan lauseviidakkoon.
Miten lauseisiin oppii rakentamaan sopivaa mittaa? Ensiksi tee pistetesti. Katso, kuinka usein tavallisessa tekstissäsi on pisteitä. Jos pisteitä on fonttikoon 12 tekstissä koko ajan vain joka kolmannella rivillä tai harvemmin, sinulla on ”virkelapamatotauti”. Silloin tärkeintä on oppia katkomaan pitkät virkkeet lyhyemmiksi lauserajoilta.
Usein sopivassa katkaisukohdassa on rinnastuskonjunktio ja. Esimerkiksi seuraavassa melko lyhyessä virkkeessä Ilmastonmuutos tekee Suomen kesistä kuumempia ja pidempiä, ja talvella puolestaan saadaan enemmän sateita, sopiva katkaisukohta on alleviivattu.
Toiseksi kannattaa seurata, kuinka monta pilkkua on virkkeessä eli kahden pisteen välillä. Täysin pilkutonta ei saisi olla koko ajan eikä kahta, kolmea pilkkua enempää liki milloinkaan.
Parasta tekstiä tulee, kun sama virkerakenne ei toistu kaavamaisesti, vaan syntyy vaihtelevuutta. Välillä tulee lyhyitä virkkeitä, välillä pidempiä. Joskus kerrotaan pelkillä päälauseilla, joskus jatketaan yhdellä tai kahdella sivulauseella. Taitavimmat osaavat vielä sopivassa kohdassa aloittaa virkkeen sivulauseella ja päättää kysymysmerkkiin. Silloin syntyy kuin kaunis, originelli pitsikuvio.
LOPUKSI
Yllä mainitut keinot parantavat usein silmin nähden tekstejä. Kuitenkin kirjoittamisessa tulee muistaa, että ei ole olemassa yhtä takuuvarmaa reseptiä, jolla tekisi napista painamalla laatutekstiä. Ehdottomasti parhain kehityskeino on tasokkaiden tekstien lukeminen: sana- ja lausetaju kehittyvät ilman pähkäilyä sekä toisto, puhekielisyydet ja kampuravirkkeet talttuvat.