1. KIRJOITUSTAITO ON LAHJAKKUUSLAJI
Moni väittää, ettei voi oppia kirjoittamaan, koska ei ole kielellisesti lahjakas ja vielä lukihäiriökin vaivaa. Kuitenkin jo sanan taito pitäisi vihajata siihen, että geenien sijaan harjoittelu kehittää taitoa. Kukaan ei kuvittele jääkiekkoilijan kehittyvän taituriksi ilman pitkää, määrätietoista, ohjattua valmennusta. Miksi samoin ei ajatella kirjoitustaidosta?
Kirjoittamisen puutteen lisäksi ongelma on lukemattomuudessa, lukutaidottomuudessa. Miten osaisi kirjoittaa vaikkapa mielipiteen, ellei koskaan ole lukenut yhtäkään? Kirjoittajana toki kehittyy kirjoittaen, mutta ylimmille tasoille ei pääse ilman tekstien lukemisen tuomaa laajaa sanavalikoimaa sekä tekstin rakenne- ja lausetajua.
Kirjoitustaito vaatii siis melkoisesti työtä sekä kirjoittaen että lukien. Kukaan ei synny kynä suussa, vaan jokainen lähtee aakkosista liikkeelle tekstien tekemisen maailmaan.
2. KIRJOITUSTAIDON YDINTÄ ON OIKEINKIRJOITUS
Sitkeässä elää kuvitelma, että hyvä kirjoittaja ei tee virheitä välimerkeissä ja yhdyssanoissa. Toki yleensä taitava kirjoittaja huolittelee nämä asiat kuntoon. Silti oikeinkirjoitus on vain teknistä stilisointia, joka on helpointa oppia kirjoittamisessa – jopa kone nykyään voi korjata isoimman osan.
Missä helmi sitten piilee? Se on kaivettava esiin tekstin sisällöstä: lähtien yksittäisistä sananvalinnoista päätyen sujuvien lauseiden kautta yhden asiakokonaisuuden sisältäviksi tekstipaloiksi, joista viimein muodostuu yhteinen, selkeä kokonaisuus.
3. ASIANTUNTIJA OSAA AUTOMAATTISESTI KIRJOITTAA
Tieteenalan tai ammatin hallinta ei valitettavasti tee ihmisestä taitavaa edes puhumaan alansa asioista, saati sitten kirjoittamaan. Jopa korkeimmin koulutetut voivat olla surkeita tekstien tekijöitä. Tämän jokainen opiskelija ja ohjeiden lukija tietää.
Lisäksi työnantajat kärsivät ammattilaisen kehnon kirjoitustaidon seurauksista: työaikaa palaa turhaan, kustannukset nousevat, menetetään jopa asiakkaita. Epäselvät ohjeet voivat jopa aiheuttaa taloudellisten menetysten lisäksi jopa ihmisvahinkoja. Asiakkaat eivät myös usein saa kunnollista ja laadukasta palvelua.
Hämmästyttääkin, kuinka vähän työilmoituksissa näkyy kirjoitustaidon erillinen arvostus. Kannattaisikohan testata työntekijäkanditaatteja joillakin aloilla kirjallisestikin? Vuorovaikutustaitoihin tulisi automaattisesti kuulua myös kirjallisesti viestimisen taidot.
4. TEKSTI EI OLE HUONO, VAAN LUKIJA TYHMÄ
Ehkä ällistyttävintä on hiljaisuus, joka seuraa kommentistani: paras teksti on helpoimmin luettavaa. Koukerokielisyyden, sivistyssanojen ja termien luullaan näin ollen osoittavan yleisesti myös tekstin tasokkuutta.
Toki ammattilainen voi kirjoittaa erikoissanaston ja tietämysoletusten kera kollegoilleen, mutta harvoin kollegatkaan ilahtuvat sekavasta, toistavasta, jättiläisvirkkeitä sisältävästä, hyppelehtivästä tekstistä, josta puuttuu oleellista tai pyöritellään tyhjää.
Lukija ei voi lukea kirjoittajan ajatuksia, ainoastaan hänen tekstinsä sanoja. Kirjoittajan tehtävä on huolellisesti rakentaa lukijalle mahdollisimman helppo lukurata taatakseen tekstin ymmärtäminen odottamallaan tavalla.
Tähän tarvitaan kirjoitettavan asian sisäistämisen lisäksi metatekstiä eli sanoja, jotka ohjaavat lukijaa kertomalla asioiden suhteista toisiinsa, kuten ensiksi, sitten ja lopuksi. Kyseessä on toisin sanoen irrallisten sanojen, lauseiden ja kappaleiden sitominen tekstiksi.