Digitalisoitumisen myötä e-kirjojen lukeminen korvaa yhä useammin perinteisen paperilta luvun. Kirja-ala ja lukuharrastus ovat suuressa, mutta väistämättömässä murroksessa. Mitä positiivia ja mitä ikäviä puolia digikirjamaailmaan liittyy? Olisiko e-kirjoista uuslukuinnostajiksi?
E-KIRJA PÄIHITTÄÄ PAPERIOPUKSET TEHOKKUUDELLA
E-kirjan hankkimisen helppous ja nopeus lyövät laudalta perinteiset kirjat. Muutamalla klikkauksella pääsee lukemaan melkein missä vain. Ei tarvitse juosta kirjastoon tai kauppaan eikä odotella pakettia.
Luulisi kirjojen sytyttävän yhä useamman lukuhalut myös siksi, että e-kirjat ovat paljon halvempia kuin fyysiset kirjat. E-kirjojen lukeminen jopa puolittaa lukukustannukset.
E-kirjojen myötä katoavat pölyttyvät kirjahyllyt ja painavat kirjakassit. Matkalukemiset eivät vie tilaa tai lopu kesken – saati koe haavereita. Ääretön ja katoamaton kirjavarasto on käden ulottuvilla 24/7.
Lukulaitteiden avulla jokainen saa silmää miellyttävän tekstin. Fontin koon, tyylin, rivivälin, taustavärin ja jopa valaistuksen voi säätää. Niinpä e-kirjat sopivat kaikille lukemaan opettelevista ikäihmisiin.
E-KIRJA EI KORVAA PERINTEISEN KIRJAN TUNTUMAA
E-kirjoja voi lukea yleisruudulta eli kännykältä tai tabletilta, mutta erillinen laadukas lukulaite maksaa 200–500 euroa ja on usein sidottu tiettyyn yritykseen, kuten Kindle Amazonin kirjakauppaan. Kaikki lukulaitteet eivät myös tue kaikkia e-kirjaformaatteja, joten lukurajoitteita voi ilmetä yllättäen.
Kännykän tai tabletin heijastus, tekstin säädöt, akun kesto ja muut tekniset häiriöt voivat pilata lukunautinnon. Enemmän keskittymistä haitannevat kuitenkin kännykkään tulvivat viestit ja lukemisesta pois viekoitteleva nettimaailma.
Monia haittaa e-kirjoissa myös tutun lukutuntuman puute: ei tuoksu paperi, ei kahahda sivu, vaikka kirja ei enää paina käsissä ja lukuasentoakin on helpompi säätää. Nykyelämän silmiä rassaavan ruututäytteisyyden vuoksi ihmiset ehkä kaipaavat vastapainoksi konkreettista, esteettisen aistikasta kirjaa.
Tekstin kokonaisuuden hahmotus heikkenee näytöltä lukiessa. Samoin tekstin kelailu saattaa olla hankalaa. Tämä vaikuttaa erityisesti opiskeluun. Niinpä digikirjainnostuksesta ollaan osin palaamassa monissa kouluissa perinteisen kirjan pariin. Monet opiskelijatkin toivovat perinteisiä kirjoja.
OSTETTU VAI LAINATTU E-KIRJA?
Kirjastot ovat Suomessa yksi suosituimmista verorahoilla kustannettavista palveluista. Ne suovat kansalaisille yhtäläisen pääsyn kirjojen maailmaan. E-kirjojen lukemisessa tasa-arvo on vielä näennäinen, sillä valtakunnallisessa e-kirjastossa nidemäärä on ensimmäisen toimintavuoden toiminta-aikana noussut vain 10 000 kappaleeseen, koska kaikki kustantamot eivät kirjojaan myy kirjastolle ja hankintamääräraha on vain 70 senttiä/kunnan asukas/vuosi.
Kaikki kunnat eivät edes ole mukana valtakunnan yhteishankkeessa, joten e-kirjastosta lainaaminen ei vielä ole kaikille mahdollista tai kohtaa lukutoiveita. Opiskelijoille on toki oppilaitosten e-kirjastoja, mutta niissä luonnollisesti on lähinnä tietokirjoja.
Näin ollen e-kirjojen lukeminen pääasiassa maksaa. Kirjakaupoissa myydään e-kirjaa, äänikirjaa ja perinteistä vierekkäin samasta teoksesta. Näppituntumalla e- ja äänikirja ovat suunnilleen puolet sidottua kirjaa halvempia. Erityisen edulliseksi digikirjoja ei voi sanoa, jos ne maksavat 15–20 euroa, mutta pokkareita saa usein alle kympin.
Kaunokirjallisuuden myyntitilasto vuodelta 2022 kertoo, että äänikirjat peittoavat e-kirjat. Nimittäin äänikirjoja myytiin 4,4 miljoonasta kirjasta 68 %:a, mutta e-kirjoja vain 8 %: a. Perinteisille kirjoille myyntisiivua jäi neljännes. Kenties ihmiset eivät siis ole löytäneet vielä e-kirjoja tai kirjojen kuuntelu on syrjäyttänyt lukuhalut?
Kirjakauppiasliiton vuoden 2023 tilasto kertoo, että digikirjojen myynti on pysynyt samana. Painettuja kirjoja puolestaan ostetaan n. 3 %:a vähemmän. Mielenkiintoista on, että 10 %:a paperikirjojen myyntimäärän tippumisesta tulee tietokirjapuolelta, kun taas kaunokirjallisuutta ostettiin perinteisinä kirjoina 3 %:a enemmän. Tietoa halutaan siis halvemmalla, mutta taidenautinnosta ollaan valmiimpia maksamaan. Osasyynä lienee myös kiristynyt talous: keskiasteen ilmaiskoulutuksiin hankitaan digimateriaalia halpuuden vuoksi.
LUKUAIKAPALVELUJEN KUKKATARHASSA
Digiaika on avannut kirjafaneille tien kirjojen eldoradoon, lukuaikapalveluihin. Valtavaan valikoimaan e- ja äänikirjoja pääsee näppärästi käsiksi yhtä digikirjaa halvemmalla kuukausisummalla eli n.10 eurolla. Perheille markkinoidaan vielä edullisempia useatilisempiä tilauksia. Voisiko lukuharrastus enää helpommaksi ja halvemmaksi tulla?
Markkinoita hallitsee kolmen kopla johtajanaan Bookbeat, joka vuonna 2023 viisinkertaisti liikevoittonsa miljoonaan euroon. Myös kakkossuosikki Storytel tekee voittoisaa tulosta. Molemmat mainostavat palvelun sisältävän noin miljoona kirjaa.
Lukuaikapalvelujen konsepti on suunnilleen sama: ne myyvät e- ja äänikirjoihin kuunteluaikaa lähtien 20 tunnista aina 100 tuntiin per kuukausi. Jo tuntihinnoittelu kertoo, että lukuaikapalvelujen asiakkaat nimenomaan kuuntelevat kirjoja.
Silti lukuaikapalvelut tarjoavat myös e-kirjamahdollisuuden suomenkielisten kirjojen lisäksi ainakin englanniksi ja ruotsiksi. Niiden kirjavalikoima on hyvin samanlainen klassikoista uutuuskirjoihin, jotka aika nopeasti julkaisun jälkeen ilmestyvät luettaviksi. Hyvästi kirjaston jonottelut ja painoksen kaupasta loppumiset.
E-kirjoja voi lukea näppärästi matkoilla ympäri maailman, sillä ne latautuvat sekunneissa kännykkään tai tablettiin offline-tilassa käytettäviksi.
LUKUAIKAPALVELUJEN VILLISSÄ VIIDAKOSSA
Lukuaikapalvelujen kääntöpuolena on kirjojen halpuutus tai pikemminkin kirjailijoiden riisto. Heistä on tullut kirjamaailman ruokalähettejä, jotka nälkäpalkalla tahkoavat rahaa suuryrityksille. Tragikoomista touhussa on, että lukuaikapalvelujen ilmaisia kokeilujaksoja saatetaan mainostaa jopa tunnetun kirjailijan suosiolla.
Kirjailijaliiton tulotutkimus vuodelta 2023 paljastaa, että viidessä vuodessa kirjailijoiden tulot ovat tippuneet 25 %:a, vaikka lukuaikapalvelujen myötä kirjoja taatusti kulutetaan enemmän. Missä vika? Painetusta kirjasta kirjailijat saavat keskimäärin 2,5 euroa ja e-kirjasta euron, mutta lukuaikapalveluista vain 0,5 senttiä kirjasta.
Samaan aikaan kun kirjailija saa 80 %: a pienemmän korvauksen teoksestaan, mediajätit Bonnier ja Otava menestyvät. Ne pitävät näpeissään kirjojen koko tuotantoketjut kustantamisesta kirjakauppojen kautta lukuaikapalveluihin.
Ruotsalainen Bonnier omistaa kustantamoja, kuten WSOY:n, kirjakaupoista Akateemisen ja Adlibriksen ja kirsikkana kakun päällä Bookbeat-lukuaikapalvelun. Otava puolestaan on kustantaja, Suomalaisen kirjakaupan omistaja ja Storytel-lukuaikapalvelun osakas.
Luonnollisesti ristiinomistukset antavat mahdollisuuden suosia omia kustanteista niin kirjakaupoissa kuin lukuaikapalveluissa. Lisäksi on mahdollisuus kieputtaa lukuaikapalveluissa isompi prosenttimäärä tuloista nimenomaan omalle kustantamolle.
Hämäräperäisiä kirjailijoiden ja kustantamoiden välisten sopimusten täytyy olla, jos Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan 70 %: a kirjailijoista ei tiedä, millä hinnalla kustantaja myy teoksen ääni- ja lukuaikaoikeuksia eteenpäin.
Herää kysymys, onko eettistä käyttää lukuaikapalveluja? Vaiko onko tärkeämpää se, että keinolla millä hyvänsä luetaan enemmän, koska lukutaito ruostuu ja lukuharrastus ovat jäämässä paitsioon?
E-KIRJOJEN LUKEMINEN STORYTEL-PALVELUSSA
Itse olin hyvin skeptinen e-kirjojen suhteen, mutta lukuaikapalvelut alkoivat kiehtoa pari vuotta sitten. Kokeiluun valikoitui Storytel, koska siihen sai ostettua näppärän Storytel Reader -lukulaitteen. Muissa palveluissa olisi joutunut lukemaan kännykältä tai tabletilta, jotka molemmat tuntuivat vääränkokoisilta ja silmiä rasittavilta. Harmillista on, että lukulaitetta ei enää myydä.
Alun perin hankin palvelun lukulaitteineen, koska se tuntui kätevältä paljon matkustavalle. Sitä se todella on ja hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Lukulaitteelle voi ladata kymmenittäin kirjoja muutamassa minuutissa. Lukemista takuuvarmasti riittää eivätkä kirjat vie tilaa ja paukuta painorajoja laukussa.
Olen edelleen yllättynyt, kuinka nopeasti ja kuinka paljon kaunokirjallisia uutuusteoksia palveluun tulee. Vain harvoja haluamiani kirjoja ei ole ollut saatavilla. Häiriöihin palvelussa en ole törmännyt enkä laitteen jumittamiseen.
Huono puoli e-kirjojen lukijalle kuitenkin on, että kulutettua ”lukuaikaa” ei voi seurata. Äänikirjojen kuunteluajan kulumisen sen sijaan voi hyvin selvittää. Olen kuitenkin käytännössä huomannut, että 100 tunnin kuunteluraja ylittyy noin 3000 paperikirjasivun jälkeen.
Lukuaikapalveluja voin lämpimästi suositella tasaisesti ja kohtuullisesti lukeville. Loma-ahmateilla lukurajat sen sijaan täyttyvät nopeasti, ellei osaa kikkailla 30 päivän lukuoikeuden rajakohdan kanssa. Samoin nopeat lukijat häviävät systeemissä, jossa 1 tunti on vain vaivaiset 30 sivua.
E-KIRJOJEN LUKEMINEN TULEVAISUUDESSA
Lukeminen ei maita nuorelle sukupolvelle, mutta audiot eli äänikirjat osin nappaavat. Hämmästelen, miksi e-kirjat tuntuvat jäävän katvealueeseen kirja-alan digiloikassa – ainakin kaunokirjallisuudessa.
Lapsuuden ja nuoruuden lukutaidon kehitykseen tarvittaisiin tekstien lukemista. Samoin aikuisten lukutaidon – ja usein keskittymis- ja rauhoittumiskyvyn – ylläpitäminen tahtoo polttoaineekseen lukemista.
Uskon, että e-kirjat voisivat olla mainio lukuharrastuksen buustaaja. Ehkä e-kirjoja tulisi mainostaa enemmän ja kehitellä näppäriä ja edullisia joka formaattiin sopivia lukulaitteita.
Kuka osaisi tehdä e-kirjoista äänikirjojen tavoin ”mediaseksikkäitä” houkutuksia? Hän pelastaisi ison ihmisjoukon uuslukutaidottomuudelta, anoreettiselta keskittymiskyvyltä ja someaddiktiolta. Ja e-kirjatuhkimosta kuoriutuisi esiin kirjamaailman prinsessa.