Suomalaisten hiihtoloma kalenterissa pohjautuu geneettiseen ja psykososiaaliseen suksimistarpeeseen. Helmi-maaliskuussa hanki kutsuu vastustamattomasti, joten oppilaat opettajineen vapautetaan opinnoista viikoksi ulos.
Kansan pitkät perinteet
Hiihtämällä vaalitaan suomalaisuuden syviä juuria. Sana suksi tulee 5000 vuoden takaa ja iäkkäimmät hiihtimetkin ovat lähes 4000-vuotiaita. Lykkyä tykö -toivotus on alun perin viitannut suksien hyvään luistoon. Jopa ranskalaisten ”suksee” on kopioitu suomesta.
Nuorelle kansallemme hiihto on ylpeyden aihe. Mieskuntoisuutta on osoitettu Kalevalan Lemminkäisen hirvenhiihdosta Kekkosen Lapin reissuihin ja Hippo-hiihtoihin. Myös naiset saavat laduilla luvalla huutaa ja kiroilla eteenpäin päästäkseen – koululaisista puhumattakaan.
Perinteinen hiihto on säilynyt muodista, dopingista ja tekoälystä huolimatta. Koska hiihtäminen on ensin tarkoittanut hiipimistä, meillä on paljon perässähiihtäjiä, joita myös suksitetaan suolle.
Puolustusvalmiuden ylläpito
Lainsäätäjien asettama hiihtoloma kalenterissa on jaettu kolmelle viikolle, jotta kaikki mahtuvat laduille. Suomella ei ole varaa luopua hiihtotaidosta. Talvisota sen opetti. Miten muuten itärajan soilla ja saloilla kuljettaisiin?
Nousevan polven kunnosta pidetään huolta ja valmistellaan väkeä armeijaan. Hiihdon terveysvaikutukset monipuolisena lajina ovat tunnetut. Siihen pystyvät myös kaikki, sillä hiihtää voi lumen lisäksi mm. vedessä, lattialla, suolla, ilmassa, kadulla – jopa ilman suksia.
Hiihtämiseen syntyy himo ja luontainen voitontahto eli laturaivo. Silti hiihtäminen opettaa kulkemaan annetulla reitillä, elämään oikealla tolalla. Samalla muodostuu elinikäinen likeinen luontosuhde. Opitaan pärjäämään kylmässä korvessa ja yksin. Kasvetaan suomalaisiksi ihmehiihtäjiksi.
Hermoston taidepaussista lukutaitoon
Hiihtoloma kalenterissa merkitsee hermolepoa. Erilaiset oppijat ja opettajat hengittävät vapautuneesti laduilla, joilla ei ole tungosta, ääni- ja kuvaärsykkeitä ja somea. Saa toimia ladun antamissa ja suojaamissa rajoissa omaehtoisesti.
Suomalaisen sielunmaiseman ja hiihtämisen saumattomasta yhteydestä kertovat kansallisrunoilijamme. Eino Leino ylisti Hiihtäjän virsissään umpihangessa, yössä yksin lykkimistä. 120 vuotta myöhemmin Tuiskun Antti laulaa, että hiihto hoitaa mielen kipeyksiä taidokkaasti – erityisesti ylämäet.
Oletettavasti hiihto on tehokkaimpia metodeja johdattaa lukemistakkuinen kasvava polvi tekstien ihmemaahan. Ensin hiljaisuudessa alkavat ajatukset surrata, sanat soljua. Sitten hiihdon jälkeen kirjoitellaan elämyksen hormoniryöpyn sivutuotteena sanoja. Viimein kiinnostutaan lukemaan, koska sanat ylipäänsä alkavat miellyttää, elää.
Kenties olisikin syytä tuplata hiihtoloma. Koska perunannostoloma on kuopattu relikti, voisi syysloman korvata hiihtolomalla. Ovathan hiihtoloman hyödyt kiistattoman merkittävät koko Suomelle.