Arvosanojen antamisen haastavuus poistuu, kun otetaan käyttöön opettajan arviointityökalut. Osaamiskriteerien viidakon sijaan 5 perusmetodilla arviointiahdistus muuttuu lasten leikiksi. Luonnollisesti arvosanakiistat jäävät uudistuksen myötä historiaan.
Pärstäkertoimella arvioinnin peruslinjaukset
Postkirjallisessa yhteiskunnassamme visuaalisuus korostuu. Niinpä arviointi pohjautuu oppilaan ulkonäköön, jonka tulee miellyttää opettajan silmää. Kauneus ja siisteys antavat korkeimman kertoimen. Siihen luetaan myös nätit kirjaimet, numerot ja ehjät työvälineet.
Desimaalisäätöä kertoimeen tuovat lisämausteet eli sopiva värimaailma, kampaus ja vaatetus. Myös oppilaan perusilme hangonkeksistä näkkärinaamaan säätää kerroinlukua.
KISU-puimurilla oikeaan arvosanakerrokseen
KIltteys-SUkupuoli -koneella ulkonäöstä edetään luonteeseen ja käytökseen. Opettajan ohjeiden mukaan toimivat, hiljaiset ja ahkerat sijoitetaan korkeimmalle, koska he osaavat itseohjautua, mikä on nykykoulun ja -yhteiskunnan ykköstavoite.
Biologiaa vastaan ei taistella, vaan sukupuolierot hyväksytään. Pojat siis lukevat kehnommin, mutta laskevat paremmin. Tytöt puolestaan ansaitsevat geneettisellä tarkkuudella ja huolellisuudella paremmat arvosanat.
Toisaalta pojat saavat enemmän kevennyksiä oppimisvaatimuksiin, sillä heille tehtaillut runsaammat diagnoosit ja tukilausunnot silottelevat arviointia. Esimerkiksi erityistä tukea saavista peruskoululaisista 2/3 on poikia.
Gaussin käyrä korjaa muut opettajan arviointityökalut ja arviointiharhat
Opettajan arvioinnin lähisokeus eli antipatiat ja sympatiat estetään asettelemalla tulokset Gaussin käyrälle. Näin ylikiltit ja söpöt eivät saa liian hyviä arvosanoja, kuten esimerkiksi alakoulussa äidinkielessä suurin osa saa arvosanan 8–10. Samoin kehnoja tuloksia ei tule liikaa.
Gaussin käyttö johdattaa oppilaat myös tosielämään: kaikki on suhteellista. Paras ei aina voita ja huonoin häviä. Elämä on epäoikeudenmukaista ja julmaa.
Kristallipallolla tulevaisuusmomentti arviointiin
Oppilaan saamat arvosanat vaikuttavat, mihin jatko-oppilaitokseen he pääsevät. Niinpä kahden arvosanan välivaiheessa otetaan käyttöön hiutalepallo. Jos ravistelun jälkeen hieno maisema palautuu opettajan mielestä nopeasti, oppilas tähtää korkeampaan kouluun.
Korkealle tähtäävä saa matalamman arvosanan, koska opinnoissa vaaditaan enemmän. Alemmalle tasolle jäävää puolestaan parempi arvosana ei haittaa.
Hiutalepallon avulla voi selvittää myös, onko oppilaalla tulevaisuuden potentiaalia. Jos ravistellunkin pallon läpi valo siivilöityy pitkinä säteinä, myös oppilaalla on ”siivet”. Hänelle voi tuolloin antaa korkeamman arvosanan piilevien kykyjen vuoksi.
Näppituntumalla arvioivat ylivoimaiset konkarit
Kun opettajalla on taito hyppysissään, hän ei tarvitse apuvälineitä. Kokenut opettaja haistaa lahjakkuuden, kuulee vivahteet ja tuntee taidot. Aivan samoin kuin leipuri käsissään aistii taikinan ominaisuudet tai taiteilija materiaalin mahdollisuudet.
Konkari ei takerru mitättömiin pikkuseikkoihin, vaan näkee isot suuntaviivat selkeästi. Hän ei tarvitse edes kokeita ja testauksia, vaan oppilaan toimintaa oppimismentorina seuraillen tavoittaa osaamisen ytimen ammattitaidollaan.
Kauan eläkööt huikeat ja ikiaikaisimmat opettajan arviointityökalut!